Rauhasta ei välttämättä tule kestävää, jos ilmasto- ja ympäristönäkökulmia ei oteta huomioon rauhanrakentamisessa. Toisaalta yhteisen ympäristön suojeleminen voi tukea rauhanrakentamista ja auttaa sotaisassakin tilanteessa osapuolia löytämään jaettuja tavoitteita. Ympäristödialogissa ”Ympäristö konfliktien keskellä” keskusteltiin siitä, millainen rooli ympäristöllä on kansainvälisten konfliktien taustalla, sotien keskellä, kriisinhallinnassa ja sodan jälkeisessä rauhanturvaamisessa.
Ympäristödialogia fasilitoi Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää ja keskustelijoiksi oli kutsuttu tutkija Emma Hakala Ulkopoliittisesta instituutista, ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön tiiminvetäjä Anu Konttinen sekä WWF:n ilmastoasiantuntija ja Suomen kriisinhallintakeskuksen kestävän kehityksen ohjausryhmän puheenjohtaja Mia Rahunen. Aihe herätti myös paljon kommentteja ja kysymyksiä myös asiantuntevassa ja monia näkökulmia edustavassa yleisössä.
Katso koko keskustelu videolta tai kuuntele podcastina!
Ilmastonmuutos ei välttämättä ole useinkaan suorin syy konfliktien taustalla, mutta sen vaikutukset voivat laukaista konfliktin jo valmiiksi haurailla alueilla. Esimerkiksi Syyrian sodan yhtenä taustavaikuttimena pidetään pitkään jatkunutta kuivuutta ja Chad-järven alueen väkivaltaiset konfliktit on YK:n turvallisuusneuvostossakin tunnistettu ilmastonmuutoksen ja järven kuivumisen aiheuttamiksi. Luonnon katastrofit, puhtaan veden ja luonnonvarojen hupeneminen sekä merenpinnan nousu ovat uhkia elinkelpoiselle ympäristölle ja inhimilliselle turvallisuudelle. Ympäristökriisien voimistuessa peräänkuulutetaan myös varautumista suuriin ilmastopakolaisten joukkoihin.
Sotien ympäristövaikutukset ovat valtavia, mutta myös konflikteja ratkovalla kriisinhallinnalla on oma ekologinen jalanjälkensä. YK:n päästöistä jopa puolet syntyy rauhanturvaoperaatioista. Operaatiot tuovat tullessaan usein suuren määrän uutta infraa, liikennettä ja jätettä. Kriisinhallinnan ympäristökuormaan on havahduttu melko hiljattain ja sitä on käsitelty pääasiallisesti sotilaallisen kriisinhallinnan yhteydessä. YK julkaisi vuonna 2017 strategiapaperin liittyen operaatioiden energiankäyttöön, vesihuoltoon ja kiinteisiin jätteisiin – tavoitteena on, etteivät operaatiot jättäisi merkittäviä jälkiä ympäristöön. Ympäristöntila pyritään operaatioissa turvaamaan – tai vähintäänkin pyritään estämään ympäristön kuormittumista entisestään.
Keskustelussa kysyttiin myös, voiko ilmastonmuutoksen torjuminen toisaalta johtaa paikallisesti konflikteihin? Kun fossiilista energiantuotantoa ajetaan alas, öljyriippuvaiset yhteiskunnat voivat joutua pakotetusti muuttamaan koko tuotantorakennettaan. Ennakointia, varautumista ja sopeutumista tulee peräänkuuluttaa öljyvaltioissakin.
Ympäristökonflikteissa on nähtävissä itseään vahvistava negatiivinen kierre: Ympäristökriisi laukaisee konfliktin – konflikti voi pahimmillaan pilata ympäristön perusteellisesti – kriisinhallintaoperaatiot tuovat oman ympäristökuormansa – ympäristön entisestään heikentynyt tila muodostaa riskin uudelle konfliktille. Toisaalta näkyvillä on myös vastaava positiivinen kierre: Suojelemalla ympäristöä ja torjumalla ilmastonmuutosta torjumme samalla konflikteja ja vahvistamme yhteiskuntien mahdollisuuksia sopeutua muutoksiin ja osaltaan myös torjua ympäristökriisejä.
Keskustelussa sivuttiin myös suuria kysymyksiä koskien ympäristörikoksia ja niihin puuttumisen mahdollisuuksia, kokonaisvaltaisen näkökulman ja laajan yhteistyön tarvetta konfliktien ehkäisyssä ja ratkomisessa sekä ympäristöpakolaisuutta ja perässä laahaavia pakolaissopimuksia
Lopussa ohje ympäristöturvallisuuden takaamiseksi kiteytettiin: Katsotaan kauas riittävän aikaisin.
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista
