Selvitystä varten haastateltiin 18 päätöksentekijää, joihin lukeutui ympäristöhallinnon virkamiehiä sekä poliitikkoja eduskuntaryhmistä ja hallituksesta. Lisäksi kerättiin kyselyaineisto, johon vastasi 88 henkilöä, jotka edustivat 37 eri organisaatiota.
Yhdeksän suositusta tieteellisen ympäristötiedon paremmalle välittymiselle ja käytölle päätöksenteossa:
1. Päättäjille tulee luoda kannustimia käyttää tieteellistä tietoa. Vuorovaikutusta etenkin poliitikkojen ja tutkijoiden välillä tulisi vahvistaa. Tiedon käytön on oltava avointa.
2. Tutkijoille täytyy luoda kannustimia vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tutustua päätöksentekoon.
3. Tutkimuslaitosten tulee tukea tutkijoitaan viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Tiedonvälityksessä on syytä käyttää monipuolisesti eri tapoja – kasvokkaisen vuorovaikutuksen voima on suuri.
4. Tiedon välittymistä edistäville raja- tai yhdyspintatyölle on tarve. Pitkäaikaisten rajapintatoimijoiden, kuten tutkijapaneelien, toimintaa tulee jatkaa ja vahvistaa.
5. Tutkijoita ja päätöksentekijöitä tulee tukea pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Samalla tulee pitää huolta, että tieteenteon autonomia säilyy.
6. Virkamiesvalmistelussa tulee pyrkiä tavoittamaan entistä laajempi ja moninaisempi joukko ympäristöalan asiantuntijoita. Erityisesti yliopistojen yhteyttä päätöksentekoon tulee vahvistaa.
7. Ympäristötietoa kokoavalle ja eri tutkimusten lähtökohtia avaavalle tutkimukselle tarvitaan nykyistä enemmän tekijöitä ja tutkimusresursseja.
8. Valtioneuvoston tulee edistää tieteellisen neuvonannon institutionalisointia. Tutkijapaneelien aseman vahvistaminen, ministeriöiden tutkimusjohtajien virat tai tiedeministerin tehtävä voivat tukea tutkimustiedon käyttöä päätöksenteossa. Riippumattomia tiedeasiantuntijajäseniä tulee lähtökohtaisesti ottaa mukaan ympäristöhallinnon työryhmiin.
9. Suomen on myös pyrittävä vahvistamaan tutkitun tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa myös EU-tasolla.
Julkaisu liittyy tapahtumaan
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista
