Osallistaminen osana kestävää ympäristöpäätöksentekoa

Ilmasto- ja luontohätätilan edessä demokraattinen päätöksenteko kaipaa uutta tukea. Miten ratkaista arvoristiriitoja ja painottaa asiantuntijatietoa oikein? Ratkaisuksi on esitetty kansalaisten laajaa osallistamista ympäristöpäätöksentekoon. Tässä tekstissä käymme läpi tuoreita esimerkkejä siitä, millaisia osallistumisen malleja on viime aikoina toteutettu Suomessa ja maailmalla, ja millaisia ratkaisuja tutkimustieto tarjoaa osallistumisen ongelmiin.

Teksti pohjautuu PALO-konsortion ja Deliberatiivisen demokratian instituutin 31.10.2019 järjestämän Osallistuminen ympäristöpäätöksenteossa -tutkimus- ja kehittämispäivän puheenvuoroihin. Alustusten otsikot ja pitäjät löytyvät kokonaisuudessaan täältä

Palo_jonas_jacobsson_unsplash

Systeeminen näkökulma auttaa suunnittelemaan osallistumista ja kuulemaan hiljaisia ääniä

Kansalaisten osallistuminen on ollut oleellinen osa ympäristöpäätöksentekoa 1960-luvulta lähtien. Vuosikymmenien aikana osallistumisen tavat ovat moninaistuneet, eikä osallistuminen ole enää pitkään aikaan rajautunut aktivismiin kampanjoissa ja protesteissa.

Carolyn Hendriks on tutkinut osallistumisen eri muotoja systeemisen lähestymistavan kautta. Hendriks on tunnistanut ympäristöpäätöksenteossa neljä keskeistä kansalaisosallistumisen kategoriaa, joista erityisesti kaksi viimeistä voidaan nostaa esiin uudempina deliberatiivisen osallistumisen muotoina:

  1. Kutsuttu osallistuminen (invited publics) – kansalaisten edustajana toimiminen esim. viranomaisten asettamissa työryhmissä tai foorumeissa
  2. Järjestäytyneet liikkeet (insisted publics) – järjestäytyminen sosiaalisissa liikkeissä, aktivismi
  3. Tekevät yhteisöt (doing publics) – yhteisöjen aloitteet, rajattujen ongelmien ratkaiseminen, yhteiskunnalliset yritykset, osuuskunnat
  4. (Internetin) verkostoissa osallistuminen (network publics) – Sosiaalisen median ja internetin avulla käynnistetyt kampanjat ja yhteisöt

Osallistuminen ei ole enää useinkaan sidottua formaaleihin prosesseihin tai virallisesti järjestäytyneisiin toimijoihin. Sosiaalinen media tarjoaa helpon ja joustavan alustan niin spontaaneille paikallisista kysymyksistä nouseville kampanjoille kuin laajalle kansainväliselle verkostoitumiselle ympäristökysymysten ympärille.

Internetin kautta toimiville verkostoille on tyypillistä spontaanius, horisontaalinen ja paikkaan sitoutumaton kytkeytyneisyys ja lyhytikäisyys. Sosiaalista mediaa hyväksikäyttävät (ja sieltä usein liikkeelle lähtevät) kampanjat voivat tarjota osallistujille vahvoja vaikuttamisen ja solidaarisuuden kokemuksia. Ne voivat myös vaikuttaa merkittävästi julkiseen keskusteluun. Kampanjat voivat siirtyä some-alustoilta myös kaduille mielenilmauksiin ja kasvokkaisiin kohtaamisiin.

“Tekevillä yhteisöillä” Hendriks tarkoittaa kansalaisvetoisia kollektiivisia aloitteita ja projekteja, jotka keskittyvät usein tietyn rajatun ongelman ratkaisemiseen. Tekevät yhteisöt toimivat usein paikallistasolla, ne ovat yleensä avoimia ja pyrkivät kannustamaan osallistumaan matalalla kynnyksellä.

Päättäjien ja kansalaisten kohtaaminen on tärkeää

Systeeminen lähestymistapa tarjoaa laajan näkökulman osallistumisen ja sen eri muotojen tarkasteluun. Lähestymistapa auttaa suunnittelemaan osallistumisen käytäntöjä enemmän kansalaisten näkökulmasta ja tunnistamaan, missä ihmiset ovat, mitkä ovat heille luontevimpia osallistumisen tapoja ja ketkä vuorovaikutusprosesseista puuttuvat. Oleellista on myös tunnistaa ja vahvistaa todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja paikkoja. Vaikuttavalle osallistumiselle on oleellista ottaa päättäjät mukaan osallistumisen prosesseihin sekä tuoda päättäjiä ja kansalaisia yhteen vuorovaikutteisiin, epämuodollisiin kohtaamisiin.

Viheliäisten ympäristökriisien ratkaisemisen vaatii järjestelmätason muutosten suunnittelua ja toteuttamista. Systeeminen lähestymistapa osallistumiseen, kokeilut sekä joustavat ja avoimet osallistumisen käytännöt voivat parhaimmillaan auttaa suurten ympäristöhaasteiden kohtaamisessa ja ratkaisemisessa.

Puntaroiva kansalaiskeskustelu osana ympäristöpäätöksentekoa Isossa-Britanniassa

Puntaroivat kansalaiskeskustelut (Engl. mini-publics) ovat muutaman viimeisen vuoden aikana saaneet suosiota poliittisen päätöksenteon tukena Isossa-Britanniassa. Puntaroivat kansalaiskeskustelut tarkoittavat kansalaisista satunnaisotannalla ja ilmoittautumismenettelyllä muodostettuja joukkoja, jotka ottavat kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Kymmenistä satoihin osallistujaa sisältävien kansalaiskeskustelujen työn tuloksena voi olla esimerkiksi mielipidemittaus tai yksityiskohtainen politiikkasuositus, alusti Stephen Elstub luennossaan.

Puntaroivan kansalaiskeskustelun suosio nousee poliittisen päätöksenteon ongelmista

Vinoutuneisuus on yksi poliittisen päätöksenteon ja demokraattisen osallistumisen keskeisistä ongelmista. Koulutusaste, yhteiskunnallinen luokka, ikä, sukupuoli ja etnisyys ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat politiikkaan osallistumisen mahdollisuuksiin. Osallistumista vaikeuttaa ja vinouttaa myös päätöksenteon kohteena olevien asioiden taustojen huono tuntemus ja päätöksenteon siiloutuminen samanmielisesti ajattelevien kupliin.

Puntaroivat kansalaiskeskustelut pyrkivät vastaamaan näihin ongelmiin tarjoamalla tukea päätöksenteolle. Kansalaiskeskustelujen eduiksi voidaan lukea mm. se, että satunnaisotanta tarjoaa tasaisemman demografisen pohjan ja mahdollisuuden kuulla myös muiden kuin asiaan intohimoisesti suhtautuvien mielipiteitä. Lisäksi keskustelut ovat fasilitoituja ja niiden alussa kuullaan tasapuolisesti asiantuntijakommentteja, jolloin tieto muodostaa pohjan keskustelulle.

Puntaroivien kansalaiskeskustelujen toimintaa tukevat hyvät säännöt ja tutkimukseen perustuva rakenne. Puntaroivien kansalaiskeskustelujen toimintaa tukevat hyvät säännöt ja tutkimukseen perustuva rakenne. Tärkeää on myös varmistaa, etteivät poliittinen opportunismi tai ylimitoitetut odotukset heikennä paneeleiden luotettavuutta.

Miten puntaroivat kansalaiskeskustelut tukevat ympäristöpäätöksentekoa?

Monet ympäristöongelmat ovat luonteeltaan hyvin moniulotteisia. Ympäristön kohdalla poliittisen päätöksenteon ongelmat nousevat esiin erityisesti lyhyiden politiikkasyklien takia, jotka vaikeuttavat pitkäkestoisten ja monimutkaisten prosessien läpivientiä.

Puntaroivan kansalaiskeskustelun hyötyjä ympäristöpäätöksenteossa

  • Ne pystyvät tutkitusti taklaamaan ympäristöpäätöksentekoon liittyvää kompleksisuutta.
  • Kansalaiskeskustelut voivat tuottaa kokonaisvaltaisen kuvan ongelmasta ja tarjota pitkäkestoisen ratkaisun.
  • Yhteenkuuluvuus luonnon kanssa ja kaiken elollisen huomioonottaminen saattaa nousta kansalaiskeskusteluista paremmin esiin.
  • Puntaroivan kansalaiskeskustelun suosituksiin nojaava päätöksenteko voi saavuttaa laajemman hyväksyttävyyden.

Briteissä kansalaiskeskustelujen hyödyntäminen lähti demokratian muutoksesta

Puntaroivia kansalaiskeskusteluita on toteutettu Isossa-Britanniassa jo jonkin aikaa, mutta ne ovat usein olleet kohderyhmäkuulemisia, tutkimuskokeiluja tai erilaisten järjestöjen organisoimia, ja kaukana aktiivisesta päätöksenteosta. Kansalaisten epäluottamus hallintoon, voimakkaat kansalaisliikkeet (mm. Extinction rebellion) ja Irlannin positiiviset kokemukset erilaisista puntaroivan kansalliskeskustelun menetelmistä ovat kuitenkin kannustaneet kokeiluihin. Muutaman viime vuoden aikana keskusteluita on järjestetty etenkin ilmastoaiheista.

 Kansalaisraadit kuntapäätöksenteon tukena Suomessa

Vaikka Suomessa kunnalliset kansanäänestykset ovat useimmiten koskeneet kuntaliitoksia, niitä voidaan järjestää myös kaavoitukseen ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi Hämeenkyrössä kuntalaiset ovat äänestäneet jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta, ja Tuusulan ja Lohjan kaupungeissa äänestyksen kohteena on ollut tieverkoston kehittäminen.

Kansanäänestyksissä kansalaisten odotetaan muodostavan mielipiteensä monimutkaisista kysymyksistä, joiden vaikutuksiin liittyy usein epävarmuustekijöitä ja vahvoja intressiristiriitoja. Harvalla kansalaisella on aikaa tai resursseja perehtyä kansanäänestysten aiheisiin samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi kansanedustajien odotetaan perehtyvän lainsäädäntöön. Tutkimus osoittaa, että faktatietojen puuttuessa ihmiset päätyvät käyttämään erilaisia oikoteitä, kuten seuraamaan tuntemansa poliitikon kantaa tai kannattamaan nykytilan säilyttämistä. Tavallisten kansalaisten päätöksentekoa kansanäänestyksissä moititaan siksi usein lyhytnäköiseksi ja harkitsemattomaksi.

Laatua kansanäänestyksiin

Mikko Leino PALO-konsortiosta esitteli työpajassa uutta osallistumismenetelmää, jolla pyritään parantamaan kansanäänestysten laatua vahvistamalla äänestäjien tietotasoa. PALO-hankkeen tutkijat pilotoivat viime keväänä Pohjanmaalla Mustasaaren kunnassa kansanäänestysvaihtoehtoja arvioivaa kansalaisraatimallia, joka on lähtöisin Yhdysvaltain Oregonista. Kansalaisraadin 21 osallistujaa valittiin satunnaisotoksella kuntalaisten joukosta, ja he edustivat tasapuolisesti kunnan eri väestöryhmiä. Erityistä huomiota kiinnitettiin kaksikielisessä kunnassa ruotsinkielisten ja suomenkielisten kuntalaisten edustavuuteen.

Raati kokoontui kahtena peräkkäisenä viikonloppuna helmikuussa 2019 Mustasaaren kunnantalon valtuustosalissa ja aloitti työskentelynsä kuulemalla kuntaliitosta puolustavien ja sitä vastustavien poliitikkojen ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Pääpaino raadin työskentelyssä oli liitoksen puolesta ja vastaan esitettyjen väitteiden puntarointi. Keskustelu tapahtui pienryhmissä koulutettujen, kaksikielisten moderaattorien johdolla. Kansalaisraadin jäsenet kehittivät ja arvioivat väitteitä ja valitsivat äänestämällä julkilausumaan kahdeksan keskeisintä tosiasiaa, kolme tärkeintä perustelua kuntaliitoksen puolesta ja kolme sitä vastaan. Perustelut koskivat mm. elinkeinoelämää, kilpailukykyä, maaseudun palveluita ja lähidemokratiaa. Työskentelyn päätteeksi julkilausuma postitettiin kaikille äänioikeutetuille kuntalaisille muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä.

Alustavat tulokset puntaroivan kansalaisraadin käytöstä monimutkaisessa poliittisessa kysymyksessä ovat Leinon mukaan lupaavia. Kyselytutkimuksen perusteella on havaittu, että raadin julkilausuma tavoitti äänestäjät hyvin. Noin 75 prosenttia äänestäjistä sanoi lukeneensa julkilausuman, ja sen lukeneista enemmistö kertoi oppineensa siitä joko paljon tai jonkin verran. Kokeellisen asetelman avulla tutkijat selvittivät myös, että julkilausuman lukeminen lisäsi selvästi äänestäjän tietoja kuntaliitoksesta ja vahvisti eri mieltä olevien asemaan asettumista.

Soiden käyttö kiistanaiheena vaihemaakuntakaavassa

Työpajan toinen esitys osoitti, että kansalaisraateja voidaan käyttää myös neuvoa-antavina eliminä kaavoitukseen liittyvissä hankkeissa. Heli Saarikoski Suomen ympäristökeskuksesta esitteli CORE-konsortiossa toteutettua kansalaisraatia soiden käytön linjauksista Etelä-Pohjanmaalla. Kuntaliitosten tavoin myös soiden käyttö on aihepiiri, joka on puhututtanut alueen asukkaita ja synnyttänyt vastakkainasettelua. Julkisessa keskustelussa soiden käytön linjauksista on esitetty hyvin kärjekkäitä mielipiteitä, ja mielipiteet jakautuvat usein turvetuotantoa ja soiden suojelua puolustavien leireihin. Maakuntaliiton kanssa yhteistyössä syys-lokakuussa 2018 toteutettu kansalaisraati kytkeytyi osaksi vaihemaakuntakaavan valmistelua. Raadin tavoitteena oli tukea turvemaiden ja soiden käytöstä käytävää tasapuolista ja asiapitoista keskustelua ja luoda yhteisymmärrystä eri näkemyksiä edustavien tahojen välille.

Soiden käyttöä pohtineeseen kansalaisraatiin valittiin osallistujiksi rekrytointikyselyn vastausten pohjalta 15 kuntalaista eri puolilta maakuntaa. Pyrkimyksenä oli taata eri näkökantojen edustus raadissa, ja raadin jäsenet edustivat lisäksi eri ikäryhmiä ja ammattiryhmiä. Tämä raati kokoontui kolmena iltana peräkkäisinä viikkoina Seinäjoen pääkirjastossa. Raadin toimeksiannoksi määriteltiin kannanotto vaihemaakuntakaavan lähtökohtiin ja suunnitelmiin, ja mahdollisen kirjallisen lausunnon laatiminen. Soiden käyttöä pohtineen kansalaisraadin keskustelun tasapuolisuutta oli turvaamassa ammattifasilitaattori. Lisäksi asiantuntijoina paikalla oli kaavoituksen parissa työskenteleviä viranhaltijoita vastaamassa osallistujien kysymyksiin.

Raadin työskentelyprosessissa oli useita kiinnostavia yksityiskohtia, joita voitaisiin hyödyntää muissakin ympäristökysymyksiä koskevissa osallistumishankkeissa. Esimerkiksi ensimmäisessä kokouksessaan raatilaiset tunnistivat tietotarpeita vaihemaakuntakaavaan liittyen. CORE-hankkeen tutkija työsti näistä kysymyksistä muutaman sivun taustatietopaketin seuraavaa kertaa varten. Palautteen pohjalta tämä tietopaketti koettiin helposti lähestyttäväksi verrattuna hallinnon tuottamaan, pitkään kaavaselostukseen ja sen taustaselvityksiin.

Toiseksi raadissa hyödynnettiin kiinnostavalla tavalla keskustelua ”kuplissa” ja eri mielipiteitä edustavissa ryhmissä. Raadin toisessa tapaamisessa soiden käytön tavoitteista samaa mieltä olevat saivat tuoda esiin omia näkemyksiään, jonka jälkeen ryhmät sekoitettiin. Tutkijoiden mukaan tämä tuotti uusia oivalluksia osittain ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta.

Johtopäätöksissään Saarikoski toteaa, että heidän kokemustensa ja keräämänsä palautteen pohjalta kansalaiset ovat valmiita sitoutumaan raatiprosessiin ja perehtymään itselle tärkeisiin aiheisiin, sekä keskustelemaan ristiriitoja sisältävistä ympäristökysymyksistä rakentavassa hengessä.

Palo_daria_nepriakhina_unsplash

Kaavatyössä ja intressien yhteensovittamisessa kannattaa varata aikaa dialogille

Luottamuksen rakentaminen, arvoista puhuminen ja yhteisen ymmärryksen synnyttäminen vaativat aikaa ja sitoutumista. Kun tavoitteena on sovittaa yhteen luonnonsuojelun, maankäytön ja erilaisten elinkeinojen tarpeita, ajan varaaminen vuorovaikutuksen suunnitteluun, oleellisten ihmisten sitouttamiseen ja useisiin tapaamisiin vaikuttaa kuitenkin hyvin kannatettavalta. Herkissä sovitteluprosesseissa ja yhteistoiminnassa ulkopuolisen fasilitaattorin apu on usein erittäin hyödyllistä, joskus välttämätöntäkin.

Möhkön kylällä metsänhakkuut käynnistivät sovitteluprosessin

Hilkka Heinonen ja Lari Karreinen Itä-Suomen yliopistosta kertoivat Ilomantsin Möhkön kylän sovittelukokeilusta, jossa metsätalouden, kalastuksen ja matkailun toimijat hakivat yhteisten neuvotteluiden kautta ratkaisuja alueen metsien käyttöön. Möhkön sovittelukokeilu on osa Soviko-hanketta, jossa ympäristökiistoihin haetaan ratkaisuja avustetun neuvottelun ja sovittelun menetelmien avulla. Möhkön neuvotteluiden taustalla oli kylää ympäröivien metsien hakkuut, jotka aloitettiin ilmoittamatta. Matkailuyrittäjät ja kyläläiset ottivat nopeasti yhteyttä metsäyhtiö Tornatoriin ja hakkuut keskeytettiin. Sovikon avulla käynnistettiin sovittelu, jossa osapuolet kutsuttiin ensin yhteen kartoittamaan kiistakysymyksiä ja sopimaan prosessista. Varsinainen sovittelu tapahtui yhteisessä neuvottelussa, joiden osana tehtiin maastokäynti, jossa paikannettiin tarkasti metsäalueen eri arvoja ja keskusteltiin metsän käytöstä. Sovittelukokeilun koettiin auttavan merkittävästi hyvän yhteishengen ja yhteyksien rakentamisessa.

Miten luontoarvot ja biotalous sovitetaan yhteen maakuntakaavassa?

Matti Salo ja Harri Hänninen Luonnonvarakeskuksesta sekä Timo Juvonen Varsinais-Suomen liitosta esittelivät työpajassa maakuntakaavaprosessia, jonka tärkeänä osana pyrittiin sovittamaan yhteen luontoarvoja ja biotaloutta. Maakuntakaavan laadinnan alkumetreillä työhypoteesi kuului: “Puntaroivat (deliberatiiviset) suunnittelun, päätöksenteon ja osallistumisen käytännöt edesauttavat pitkän aikavälin näkökulmien huomioimista”. Kaavatyön avuksi perustettiin PALO-hankkeen avustuksella luonnonvarafoorumi, jossa oli mukana noin 40 osallistujaa. Foorumi tapasi yhdeksän kertaa kaavaprosessin aikana.

Luonnonvarafoorumin keskustelut auttoivat suunnittelijoita etenkin strategisten kaavamerkintöjen laatimisessa. Strategisilla kehittämisperiaatemerkinnöillä pyritään tuomaan esiin esimerkiksi metsiin liittyviä erilaisia arvoja ja sekä linjaamaan niiden käyttöä strategisesti maankäytön suunnittelun kautta. Kehittämisperiaatemerkinnät herättivät luonnonvarafoorumin osallistujissa kaavaluonnosvaiheessa sekä epäluuloja että epävarmuutta niiden ohjausvaikutuksista. Merkintöjen tarkoitukseen ja niiden viestimiseen päätettiinkin pureutua erikseen foorumin yhdeksännessä tapaamisessa.

Sovittelu kaipaa kaikkien näkökulmaa

Haasteiksi yhteistoiminnassa ja sovitteluprosesseissa on tunnistettu kaikkien oleellisten asianosaisten tavoittaminen. Jos eri näkökulmia puuttuu neuvottelupöydän ympäriltä, esimerkiksi suunnittelija tai fasilitaattori saattavat joutua tuomaan niitä esiin hieman keinotekoisesti. Yhteistoiminta perustuu dialogiin, jossa pyritään varmistamaan kaikkien näkökulmien kuuluminen – mutta kaikkia miellyttävää lopputulosta ei pitkäkään prosessi aina takaa. Vaikka yhteistoiminnalliset prosessit vievät aikaa, vaikuttaa esimerkkien perusteella vahvasti siltä, etteivät mukana olleet henkilöt ole jälkikäteen harmitelleet ajankäyttöään.

Palo_vincent_van_zalinge_unsplash

Dialogimalli toi susikeskustelun eri äänet samaan pöytään

Suomen susikannan säätely on monimutkaista erilaisten eturyhmien toiveiden sekä kansallisen ja EU-tason lainsäädännön yhteensovittamista. Edelliset susikannan hoitosuunnitelmat on tehty vuosina 2005 ja 2015. Näistä etenkin jälkimmäinen suunnitelma olisi tarjonnut toteuttamisen tueksi myös työkaluja, kuten keskustelufoorumeita ja seminaareja. Pääosin resurssipulan takia näitä on sovellettu heikosti.

Susikannan levittäytyessä uusille alueille Länsi-Suomeen 2010-luvulla on syntynyt uusia konflikteja, ja mukaan on tullut uusia toimijoita. Siksi Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) päätti päivittää suunnitelman vuonna 2018. Mukaan työhön otettiin myös CORE -hankkeen tutkijat. Työpajassa Lasse Peltonen ja Outi Ratamäki CORE-hankkeesta kertoivat uusimman kannanhoitosuunnitelman synnystä ja Juha-Pekka Turunen Akordi oy:stä dialogityöpajojen toteuttamisesta.

Uusi hoitosuunnitelma haluttiin toteuttaa myös niin, että paikallisen tason toimijat kokisivat suunnitelman tarjoavan vastauksia todellisiin ongelmiin ja sitoutuminen susikannan yhteiseen hoitoon kasvaisi. Valmistelussa päätettiin osallistaa sidosryhmät jo hoitosuunnitelman valmisteluvaiheessa käyttäen dialogimallia. Tavoitteena oli yksittäisen paperin sijasta muotoilla jatkuvasti elävä ja päivittyvä prosessi, joka pystyisi reagoimaan tapahtumiin ja viestimään toiminnastaan tehokkaasti.

Prosessissa keskeinen rooli oli valmistelulla. Ennen dialogeja määriteltiin huolellisesti, miten keskustelu kytkeytyy hoitosuunnitelman toteuttamiseen ja keskustelun keskeiset tavoitteet. Keskustelukierroksia järjestettiin ympäri Suomea kahdessa osassa ja ne kutsui koolle maakunnallinen riistahallinto.

Dialogien toteutus

  • Tasa-arvoiset istumispaikat
  • 3 min aloituspuheenvuoro ja sitten kaikilla sama oikeus puhua
  • Aktiivisen kuuntelun korostaminen ja keskustelun pelisäännöt
  • Ulkopuolinen fasilitaattori takaamassa keskustelun tasapuolisuutta
  • Paljon aktivointia (parikeskusteluja ym.).

Työpajan tuloksia soveltaen MMM valmisteli ehdotuksen kannanhoitosuunnitelmaksi. Sen lyhyen aikavälin tavoitteena on saavuttaa pienin elinvoimainen susikanta ja pitkällä aikavälillä suotuisan suojelun taso. Työn perusteena on suden sietämisen edistäminen. Oikea-aikaisella viestinnällä ja lajin luontaisen vuodenkierron huomioimisella on keskeinen rooli lopullisessa tuotoksessa.

Projektin keskeisenä ansiona voitiin pitää sitä, että siihen osallistuneet toimijat pystyivät kaikki allekirjoittamaan yhteisen loppupaperin. Kritiikkiä tosin annettiin siitä, että lopullista suunnitelmaa ei kirjoitettu yhdessä aikarajoitteen vuoksi. Osallistumisen koettiin tarjonneen uutta tietoa ja mahdollisuuden vaikuttaa ja se tarjosi niin tutkijoille, kuin virkamiehillekin paljon uutta tietoa ja oppia. Toisaalta vaikuttaa siltä, että konfliktissa on tapahtunut tietty siirtymä, jossa keskustelun ulkopuolelle jääneet ovat arvostelleet suunnitelmaa varsin kovasanaisesti. Oman sidosryhmän edustaminen koettiin myös paikoin vaativaksi ja prosessin aikana tapahtui edustajien vaihtoa.

brandon-lopez-3E_8XgqRSps-unsplash

Osallistaminen osana kaupunkien päätöksentekoa

Politiikan tutkimuksen lisäksi myös hallinnossa on viime vuosina ryhdytty tarkastelemaan kansalaisten osallistumista nk. systeeminäkökulmasta, eli kaupungin eri sektorit ja päätöksenteon vaiheet kattavana kokonaisuutena. Tässä työssä on tuotettu erilaisia osallisuusmalleja ja -strategioita. Mikko Värttö PALO-konsortiosta kertoi neljännessä työpajassa tutkimusyhteistyöstä Turun kaupungin osallisuusmallin suunnittelussa. Turussa on ollut voimassa osallisuusstrategia, jossa listataan useita mahdollisia osallistumiskeinoja eri sektoreiden käytettäväksi. Kaupungissa on ollut käytössä mm. vaikuttajaryhmiä, aluefoorumeita, asiakasraateja, eri teemoihin keskittyneitä kuntalaisraateja, palautteenantokanavia, kuulemistilaisuuksia ja palveluiden yhteistuotantoa yhdessä kaupunkilaisten sekä yhdistysten kanssa. Keinovalikoimasta huolimatta osallistuminen on koettu riittämättömäksi.

PALO-hankkeen tutkijat selvittivät kaupungin keskushallinnon toimesta haastatteluin johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden suhtautumista kuntalaisosallistumiseen. Haastateltavat nostivat esiin useita myönteisiä vaikutuksia, joita osallistumisella on kaupungin päätöksentekoon, kuten taloudellinen tehokkuus, paremmat päätökset, päätösten hyväksyttävyys ja osallistujien sosiaalinen kiinnittyneisyys. Haasteina kaupungin johtavat päätöksentekijät näkivät ensinnäkin osallistumisen vinoutumat kuten sen, että erityisesti maahanmuuttajat ja nuoret jäävät usein kaikkien vaikuttamiskanavien ulkopuolelle. Toisaalta myös osallistumisen vaikuttavuudessa nähtiin ongelmia, kuten se, että kuntalaisia kuullaan usein liian myöhäisessä vaiheessa päätöksentekoprosessia. Tällöin suunnitelmissa ei voida enää huomioida kuntalaisten palautetta. Myös osallistumisen vaikutusten seuranta koettiin riittämättömäksi.

Kehitysehdotuksiksi haastateltavat nostivat kunnan sisäisten toimintatapojen muuttamisen jalkauttamalla osallistumisen tavoitteet ja toimet kaikille hallinnonaloille. Lisäksi haastateltavat pitivät tärkeinä henkilöstölle suunnattua koulutusta ja ohjeistusta siitä, miten kuntalaisia kuullaan. Myös päätöksentekokulttuurin nähtiin kaipaavan muutosta osallistumismyönteiseen suuntaan. Tutkimuksessa esiin nousseet ilmiöt ja ehdotukset toimivat hyvinä suuntaviivoina muillekin kaupungeille kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia suunniteltaessa.

Tilaisuuden järjestäjät

Participation in Long-Term Decision-making (PALO) on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama hanke (2017-2021), jonka tutkimuskohteena on pitkäjänteinen päätöksenteko ja sen vahvistaminen suoran kansalaisosallistumisen keinoin. Konsortiossa ovat mukana Turun yliopisto, Åbo Akademi, Tampereen yliopisto ja Luonnonvarakeskus sekä tutkijoita politiikan ja hallinnon tutkimuksen, ympäristötutkimuksen, filosofian, taloustieteen ja psykologian aloilta.

Deliberatiivisen demokratian instituutti (DDI) on yhdistys, joka edistää läpinäkyvää ja keskustelevaa päätöksentekoa Suomessa ja kokoaa yhteen deliberatiivisen demokratian tutkijoita, kehittäjiä sekä muita aiheesta kiinnostuneita jokavuotiseen T&K-päivään.

Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista

Liity sähköpostilistalle

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt ajan tasalla YTF:n tulevista tapahtumista ja julkaisuista. Rekisteriseloste

[contact-form-7 404 "Not Found"]