Syyskuun ympäristödialogin otsikkona oli: ”Miten suunnitella monimuotoista luontoa”. Dialogissa kohtasivat tutkija, kaavoittaja ja päättäjä: ekologi Henna Fabritius, Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen suunnittelupäällikkö Kristiina Rinkinen ja Espoon ympäristölautakunnan puheenjohtaja Kaarina Saramäki. Tilaisuuden fasilitoi toimittaja Anna Takala HS Espoosta. Tilaisuus järjestettiin Espoossa Villa Elfvikissä.
Katso keskustelun tallenne videona (klikkaa kuvaa) tai kuuntele podcastina.
Biodiversiteettikriisin aikana luonnon monimuotoisuuden turvaaminen myös kaupungeissa on tinkimätön tavoite. Luontoon tukeutuvat suunnitteluratkaisut turvaavat biodiversiteettiä, lisäävät viihtyisyyttä ja usein myös auttavat kaupunkeja ja kaupunkilaisia muuttuviin sääolosuhteisiin sopeutumisessa. Elokuun 2019 rankkasateet, teiden tulviminen ja vesien virtaaminen hallitsemattomasti metroasemille ja parkkihalleihin osoittivat, että läpäisevää pintaa ja hulevesikosteikkoja tarvittaisiin lisää myös kaupungeissa.
Ekologinen ymmärrys voi auttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja lisäämistä kaupungeissa. Ymmärryksen syntymiseksi ja välittymiseksi kaavoitustyöhön sekä rakentamiseen kaivattaisiin lisää vuorovaikutusta tutkijoiden, suunnittelijoiden ja päättäjien välille: tutkimusasetelmien luomista konkreettisen suunnittelutyön ympärille, tiedon yhteistuotantoa ja dialogia suunnittelun eri vaiheissa.
Päättäjä ja suunnittelija joutuvat työssään sovittamaan yhteen monia usein keskenään ristiriitaisiakin tavoitteita. Kaupunkivihreän lisääminen on julkilausuttu tavoite esimerkiksi Espoon päätöksenteossa, mutta usein viimeistään toteutusvaiheessa ensimmäisenä karsitaan viherkatoista, vihreistä raiteista ja muista luontoelementeistä. Keskustelussa peräänkuulutettiin sitovia kriteereitä kaavoihin tai esimerkiksi monimuotoisen vihreän pinta-alan lisäämiseen tarkoitetun viherkertoimen käyttöä.
Eri suunnitteluvaihtoehtojen vaikutuksia havainnollistava luonnonympäristön mallintaminen voi auttaa päätöksentekoa. Ekologian avulla voidaan ennustaa rakentamisen aiheuttamia muutoksia luonnon ympäristössä sekä lajiston ja maisemien kehittymistä. Henna Fabritius kehittää Plehat Oy:ssa suunnittelijoille välineitä luonnonympäristön mallintamiseen.
Keskustelijat sekä asiantunteva monialainen yleisö peräänkuuluttivat monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja: metsien ja puistojen hallittua hoitamattomuutta (esteettistä ryteikköä), niittyjä, viherseiniä ja -kattoja sekä kasvillisuuden lisäämistä kaupungin ”kuolleille pinnoille”. Samalla kyseltiin, miksi nurmen korvaaminen ketokasveilla vaikuttaa edelleen hyvistä biodiversiteettitavoitteista huolimatta hankalalta ja harvinaiselta. Vaikka viherkatto ja luontoelementit voivat olla rakentamisessa kustannuseriä, biodiversiteetin lisääminen on usein myös halvempaa kuin nurmien ja metsien hoitaminen, muistutettiin keskustelussa.
Lue myös Henna Fabritiuksen keskustelua pohjustanut blogiteksti: Minä väitän: Luonnon monimuotoisuutta voitaisiin tukea kaupungeissa nykyistä enemmän
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista
