Elokuun ympäristödialogissa keskusteltiin taiteen roolista ekologisen kriisin käsittelijänä, sanoittajana ja tulkitsijana. Kestävä tulevaisuus vaatii kuvittelukykyä ja kulttuurisen kertomuksen siitä, miten elää hyvin tällä pallolla. Taiteen avulla voimme vaalia kuvittelukykyä ja taiteella voi olla keskeinen rooli uuden kestävämmän kertomuksen luomisessa. Aiheesta keskustelivat Helsingin taidemuseo HAM:ssa kirjailija Laura Gustafsson, Helsingin kulttuurijohtaja Mari Männistö sekä ympäristöestetiikan tutkija Sanna Lehtinen. Keskustelun fasilitoi toimittaja Jari Tamminen.
Aikamme ekologisen kriisin taustalla voi nähdä kulttuurisen kriisin, on ympäristöfilosofi Val Plumwood sanonut. Ilmaston lämpenemisen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen voi ajatella olevan seurasta syvällä kulttuurissamme olevista ajatusmalleista. Ympäristökriisin ratkaiseminen vaatisi siis perustavanlaatuista mullistusta ihmisen ja muun ympäristön suhteen hahmottamisessa sekä uusia kertomuksia, joiden pohjalta rakentaa kestävämpää maailmaa. Jos ympäristökriisi on etupäässä kulttuurin kriisi, mikä rooli taiteella on sen käsittelijänä, sanoittajana ja uusien kertomusten luojana?
Ympäristödialogissa kysyimme muun muassa:
- Mikä merkitys taiteella on ekologisen kriisin aikana? Miten kriisi näkyy taiteessa?
- Pitääkö taiteen ottaa kantaa ympäristökriiseihin ja osallistua niiden ratkaisemiseen?
- Tunteiden merkitys ympäristökriisin kohtaamisessa on noussut esiin viime vuosina. Millainen rooli taiteella on tunteiden kohtaamisessa ja käsittelyssä?
- Minkälaisessa vuorovaikutuksessa taide on muun yhteiskunnan kanssa?
- Tavoittavatko taide ja taiteilijoiden viestit erilaisia ihmisryhmiä, päättäjiä tai vaikka elinkeinoelämää?
- Keiden tehtävänä on luoda elettäväksemme uusia kertomuksia, joissa ihminen voi elää maailmassa tuhoamatta sitä?
Jari Tamminen, Mari Männistö, Sanna Lehtinen ja Laura Gustafsson keskustelivat ympäristökriisin ja taiteen suhteesta.
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista