Minkälaisia tunteita saimaannorppa sinussa herättää? Kansallista ylpeyttä, hellyyttä, halua suojella tuota ainutlaatuista jääkauden reliktiä ja suomalaisen luonnonsuojelun ikonia. Ehkä myös ärtymystä tai jopa vihan tunteita suojelun keinoja kritisoivia ja vastustavia tahoja kohtaan. Suojelun keinoista eniten kritiikkiä ja vastustusta saavat erilaiset rajoitteet, jotka vaikuttavat Saimaan käyttöön kuten vesillä ja jäällä liikkumiseen, kalastukseen ja rantarakentamiseen.
Jos suurin osa meistä suomalaisista ja Saimaan alueella asuvista vaatii saimaannorpan suojelua ja hyväksyy saimaannorpan suojelun keinot, miksi pienen joukon eriävillä äänillä ja mielipiteillä on vaikutusta ja miksi niitä pitäisi kuunnella? Erityisesti siksi, että tuo pieni eriäänisten joukko on se, joka jakaa saman elinympäristön saimaannorpan kanssa. EU, valtio, tutkijat ja luonnonsuojelijat eivät voi yksin varmistaa norpan suojelua, koska suojelun eri toimijat ovat riippuvuussuhteessa paitsi toisiinsa myös Saimaata eri tavoin hyödyntäviin ihmisiin: vakituisiin asukkaisiin, mökkiläisiin, vapaa-ajan- ja ammattikalastajiin sekä matkailuyrittäjiin. Niin halutessaan Saimaan alueella asuvat voivat kielloista huolimatta häiritä norpan suojelua vesi- ja maa-alueilla monin tavoin. Lakien ja määräyksien toteutuminen perustuu niiden hyväksymisen lisäksi ihmisten väliseen luottamukseen.
Minkälaisia tunteita saimaannorpan suojelu herättää suojelun keinoja kritisoivissa? Pelkoa omaan elämään liittyvän määräysvallan katoamisesta toisaalle, huolta omien elinkeino- ja vapaa-ajan mahdollisuuksien puolesta, epäluuloa tutkijoiden ja viranomaisten toimia kohtaan, ärtymystä omaan kokemukseen ja elinympäristöön liittyvän tiedon väheksymisestä, sekä epävarmuutta tulevaisuudesta. Kuten eräs paikallinen kuvasi epäluottamuksen kierrettä:
”Tätä keskustelua leimaa se, että kun tieteellisesti on todistettu jotain ja vaikka paikallinen tietää muuta niin jyrätään se paikallinen näkemys yli. Siitä se tulee se epäluottamus tutkimustulokseen. Sitten taas päätökset perustuu tutkimustuloksiin ja siitä tulee sitten epäluottamus viranomaisiin. Sitten tulee olo että virheellisillä perusteilla tehdään päätöksiä niin päätösten kunnioitus vähenee.”
Luonnonsuojelua ei olisi ilman luonnontieteellistä tietoa lajien biologisista ominaisuuksista ja elinympäristöistä. Sen vuoksi luonnonsuojelubiologian näkökulmasta voi olla hämmentävää, että luonnonsuojelua suunniteltaessa biologisen faktan lisäksi tulisi olla kiinnostunut myös sosiaalisista kysymyksistä – eli siitä, keneen suojelupäätöksillä on vaikutuksia ja miltä ne tuntuvat. Saimaannorppa ja ihminen- kirjassa väitämmekin, että klassinen suojelubiologinen suunnittelu, joka perustuu oletukseen tutkimustiedon itsestään selvästä hyväksyttävyydestä ja siihen perustuvista suojelupäätöksistä, on tullut tiensä päähän. Ainakin silloin, jos suojelutoimet vaikuttavat jonkun ihmisryhmän arkeen ja aiheuttavat vastakkainasettelua. Polarisoituminen ja turhautuminen kanavoituvat uusiin konflikteihin. Konfliktit kuluttavat ihmisiä, organisaatioita ja rahaa sekä hidastavat suojelua.
Luonnonsuojelun perusteiden ja toimien hyväksyminen tarvitsee osallistavaa yhteistyötä, aitoa kohtaamista ja eri osapuolten kuulemista. Tämä kaikki rakentaa luottamusta ”meidän” ja ”niiden” välille ja edesauttaa sitä, että olisimme ainoastaan me.
Minttu Jaakkola
Minttu on kirjoittanut Timo Vuorisalon ja Lasse Peltosen kanssa maaliskuussa 2018 ilmestyneen kirjan Saimaannorppa ja ihminen- sosiaalisesti kestävän luonnonsuojelun haaste (Into Kustannus).
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista
