Yhteiskunnan työnjako muuttuu kun hyvinvointivaltion rakenteita karsitaan. Jatkossa yritykset korvaavat osin valtion vetäytymistä hyödyntämällä strategisen yritysvastuun laajenevia markkinoita, ja yritysvastuusta muodostuu yhä enemmän kilpailullinen kysymys. Tutkijat näkevät nykyisessä omistaja-arvon taloudessa samankaltaisuuksia patruunatalouden aikaan, jolloin julkinen valta oli Suomessa hyvin ohutta, ja politiikan ja talouden väliset raja-aidat olivat hyvin matalat. On tiedostettava, että laajan strategisen yritysvastuun nousulla on seurauksensa yhteiskunnan tasa-arvolle ja demokratialle.
Työnjako muuttuu myös ympäristöhallinnossa, jossa prosesseja ja toimintatapoja kevennetään, sähköistetään ja roolitetaan uudelleen. Laaja osallistaminen ja tiedottaminen ympäristölupaprosesseissa on sekä yritysten, kansalaisten että viranomaisten etu. Ympäristöhallinnolla tulisi olla resursseja toteuttaa muun muassa paikallisyhteisön osallistumista lupaprosesseissa nykyistä laajemmin. Myös yhteistyö eri viranomaisten välillä on kaikkien etu, mutta vie resursseja.
Tekstiiliteollisuutta on usein käytetty esimerkkinä yritysten yhteiskuntavastuun ongelmista. Tekstiiliteollisuus on ala, jossa globaalit tuotantoverkot ovat monimutkaisia, ja yrityksen ja sen tuottamien ympäristöön kohdistuvien ja sosiaalisten vaikutusten välillä on lukuisia välikäsiä, kuten tavarantoimittajia ja alihankkijoita. Monimutkaisuudesta ei kuitenkaan seuraa vapautus vastuusta, vaan tuotantorakenteita tulisi yksinkertaistaa, jos ne eivät ole hallittavissa. Toinen ongelma on, että usein yritysvastuu on ulkoistettu ja keskittyy mittaamaan teknisesti esimerkiksi sitä, onko raportointi hoidettu oikein. Tuolloin yritysvastuu ei kerro mitään toiminnan moraalisesta sisällöstä tai vaikuttavuudesta.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on suurimpia ympäristöhaasteita, ja biodiversiteettivaikutukset näkyvät yhä enemmän edelläkävijäyritysten yhteiskuntavastuutoimissa. Ekologisella hyvityksellä yritykset voivat kompensoida toiminnastaan johtuvia luontoa heikentäviä vaikutuksia. Perinteisen luonnonsuojelun keinojen rinnalla hyvitys voi olla arvokkaiden luontopiirteiden aktiivista tuottamista ennallistamalla – esimerkiksi lahopuun lisäämistä metsissä. On tärkeää pohtia, ottavatko yritykset vapaaehtoisesti vastuuta luonnon turvaamisesta. Kansainvälisten esimerkkien perusteella ekologisen hyvityksen laajempi käyttöönotto edellyttänee lainsäädäntöön kirjattua velvoitetta.
Yllättävät yritysvastuut - menetettyä valtaa vai uusia mahdollisuuksia (pdf)
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista