Nessling Nestin Ympäristödialogeja -tilaisuudessa keskusteltiin Ympäristöpakolaisuudesta.
Syksyn viimeinen Ympäristödialogeja-keskustelu pureutui ympäristöpakolaisuuteen ja -siirtolaisuuteen. Ympäristönmuutokset saavat yhä useammat muuttamaan kodeistaan. Tätä ympäristöongelmien aiheuttamaa muuttovirtaa luonnehditaan usein ympäristöpakolaisuudeksi. Pakolaisuus viittaa Geneven pakolaissopimukseen vuodelta 1951, mikä ei siis käsitteenä kata ympäristöongelmien takia muuttavia, eivätkä he kuulu kansainvälisten pakolaissopimusten piiriin. Samaan aikaan mm. ilmastonmuutos etenee järisyttävää tahtia muuttaen alueita asuinkelvottomuiksi, jättämällä alleen kuivuutta, vesipulaa ja tulvia. Ennusteiden mukaan jopa 200 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen vuoksi 2050 mennessä.
Myös Suomella on vastuu ympäristöpakolaisuuden ratkaisemisessa. Ymmärrystä ympäristöpakolaisuuden juurisyistä on lisättävä. Vaikka Suomessa vesipula tuntuu kaukaiselta asialta, kulutustottumuksillamme on vaikutuksia. Kun otetaan huomioon elintarvikkeisiin ja hyödykkeisiin käytetyn veden, kulutamme noin 5000 litraa vettä päivässä. Suuri osa tästä tulee vesipulasta kärsiviltä alueilta.
Tilaisuudessa keskustelivat muuttoliiketutkija Saija Niemi Helsingin yliopistosta, kehityspolitiikan neuvonantaja Antti Rautavaara ulkoministeriöstä ja valokuvaaja Vanessa Riki. Keskustelua fasilitoi ilmastoasiantuntija Tuuli Hietaniemi Kepasta.
Kuuntele podcast soundcloudissa
Lue kooste tilaisuudesta: Ympäristöpakolaisuus koskettaa pian koko ihmiskuntaa
Lue myös Saija Niemen keskustelun pohjaksi laadittu blogikirjoitus:
Minä väitän: Ympäristöpakolaisuuden sijaan meidän tulisi puhua ympäristönmuutoksen vuoksi muuttavista