Katso tallenne: Eläköön kaupunkimaaperä! Kohti maaperälähtöistä suunnittelua

30-vuotisjuhliaan viettävän YHYS ry:n perinteisessä politiikkadialogissa tarkasteltiin kaupunkimaaperää ja pohdittiin sen tarjoamia ekosysteemipalveluita sekä kaupunkimaaperän vaalimista. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä YHYS ry, CO-CARBON STN-tutkimushanke ja Ympäristötiedon foorumi. Esitykset tarkastelivat kaupunkimaaperää monesta näkökulmasta ja tutkijat tarjosivat myös ehdotuksia, jolla kaupunkien maaperä pystyttäisiin huomioimaan niin kaupunkisuunnittelussa kuin rakentamisessa.

Tapahtuman tallenteen voit katsoa YouTubesta

Kaupunkimaaperä taklaa ilmastonmuutosta

Kaupunkimaaperällä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa ja vaikutusten hillitsemisessä. Kaupunkimaaperä toimii merkittävänä hiilivarastona, ja kaupunkien maaperällä on suuri rooli hiilen sitomisessa.  Maaperän ja kasvillisuuden ilmastovaikutusten ymmärtäminen ja kestävä ja kauaksikatsova hoito ovat olennaisia ilmastotekoja. Esimerkiksi kaupunkipuiden kohdalla uusien puiden istutus voi aluksi jopa merkittävästi lisätä päästöjä, mutta vuosien myötä tilanne tasaantuu, totesi Liisa Kulmala ilmatieteen laitokselta esityksessään. Siksi olemassolevaa puustoa kannattaa vaalia ja kierrätysmaita suosia kasvualustassa.

Monimuotoinen maaperä tarjoaa terveyshyötyjä

Sannakajsa Velmala ja Aki Sinkkonen Luonnonvarakeskuksesta kertoivat omissa esityksissään monimuotoisen kaupunkimaaperän mikrobistosta ja sen tarjoamista terveyshyödyistä ihmisille. Tutkimukset ovat osoittaneet , että erilaiset kasviyhteisöt vaikuttavat maaperän mikrobiston monimuotoisuuteen, mikä puolestaan edistää ihmisten terveyttä. Vihreiden asuinympäristöjen ja monipuolisen mikrobiston on havaittu parantavan ihmisten immuunijärjestelmää ja vähentävän allergioita ja astmaa.

”jos pihaa haravoidaan eli poistetaan tätä lahoavaa kasvimassaa, niin se vaikuttaa samalla tavalla kaupunkimaan mikrobiyhteisöön kuin pihan asfaltointi”

Asiantuntijat korostivat, että kaupunkien viherrakentamisessa tulisi suosia monilajisia istutuksia ja luonnonmukaisia kasvualustoja terveyshyötyjen maksimoimiseksi. Velmalan esittelemässä tutkimuksessa esiin nousi myös taajamametsien muista kaupunkialueista poikkeavan mikrobisto: tämä korostaa metsäisten alueiden säästämisen tärkeyttä kaupunkien kasvaessa.

Kaupunkisuunnittelun tueksi tarvitaan maaperälinjauksia ja ohjeistuksia

Kestävä rakentaminen korostui politiikkadialogin aiheissa. Professori Ranja Hautamäki Aalto-yliopistosta käsitteli esityksessään tarvetta puhua kaupunkien maaperästä ja maaperälähtöisestä suunnittelusta. Hän korosti, että nykyinen rakentaminen Suomessa vie liikaa tilaa luonnontilaisilta alueilta ja lisää läpäisemättömien pintojen määrää, mikä heikentää ekosysteemipalveluja ja monimuotoisuutta. Hautamäki painotti, että maaperä tulisi nähdä arvokkaana luonnonvarana, joka vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ja rakentamiseen. Hän ehdotti että kaupunkisuunnittelussa tulee siirtyä maaperän ulos sulkevasta ajattelusta maaperälähtöiseen suunnitteluun, jossa maaperä huomioidaan kaikilla suunnittelun tasoilla. Tämä sisältää maaperän arvon tunnustamisen, rakentamisen vaikutusten minimoinnin ja maaperän kierrätyksen edistämisen.

Outi Tahvonen Hämeen ammattikorkeakoulusta toi esille miten joka kerta kun maata avataan, tehdään päätöksiä erilaisten aineiden kierron suhteen. Hän korosti kuinka tärkeää on integroida maaperän huomioiminen kaikille rakentamisen tasoille, aina kaavoituksesta yksittäisiin rakennusprojekteihin, joissa jokaisessa on mahdollisuus tehdä parempia valintoja.

”aika pienillä harkinnanvaraisilla viisastuksilla pystyttäisiin koko prosessia viemään parempaan loppusuuntaan”

Kierrätys kunniaan, myös maaperän kohdalla

Sari Luostarinen (Helsingin kaupunki nosti esiin Helsingin kaupungin käytäntöjä kierrättää rakennushankkeissa syntyviä kaivumaita ja hyödyntää niitä uusien viheralueiden perustamisessa. Kierrätyskasvualustojen käyttö on tuonut merkittäviä säästöjä sekä ympäristön että talouden näkökulmasta. Asiantuntijat korostivat, että onnistunut kierrätyskasvualustojen käyttö vaatii tarkkaa ohjeistusta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Paneelikeskustelussa peräänkuulutettiin asennemuutosta

Paneelikeskustelussa pohdittiin käytännön ratkaisuja maaperälähtöisen kaupunkisuunnittelun edistämiseksi. Keskustelussa korostettiin maaperän merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä, kaupunkien vihertämisessä ja ekosysteemipalvelujen tukemisessa. Asiantuntijat toivat esille myös asennemuutosten tarpeen urakoitsijoiden ja rakentajien keskuudessa sekä lainsäädännön ja sääntelyn roolin maaperän suojelussa.

Tarkemman kuvauksen paneelikeskustelusta löydät CO-CARBON hankkeen sivuilta.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Laura Höijer ympäristöministeriöstä, Outi Tahvonen Hämeen ammattikorkeakoulusta, Anu Riikonen Sitovasta ja Sari Knuuti Helsingin kaupungilta. Keskustelua veti Elina Alatalo CO-CARBON-hankkeesta.  Amanda Pasanen, vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Helsingistä joutui perumaan osallistumisen ja Laura Höijer paikkasi häntä.

Seminaarin yhteisenä viestinä oli, että maaperän rooli kaupunkien kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan tukemisessa on merkittävä. Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa maaperä tulisi nähdä arvokkaana resurssina, joka vaikuttaa ekosysteemien toimintaan ja kaupunkilaisten hyvinvointiin. Asiantuntijat korostivat, että pitkäjänteinen ja kestävä kaupunkisuunnittelu ja maaperän hoito on avainasemassa ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisessa.

Viisi pointtia esityksistä

1. Kaupunkien maaperä ja kasvillisuus voivat sitoa huomattavia määriä hiiltä, mikä auttaa vähentämään ilmastonmuutosta. Päätöksenteossa tulisi tukea ilmastoystävällisiä maaperän hoitotapoja ja tehdä  pitkäkestoista suunnittelua joka pitkällä aikavälillä parantaa hiilitaseita.
2. Kaupunkien viheralueiden monimuotoisuus voi edistää ihmisten terveyttä parantamalla immuunijärjestelmää ja vähentämällä allergioita ja astmaa. Päätöksenteossa on tärkeää suosia  luonnonmukaisia kasvualustoja ja erilaisia ympäristöjä, jotka edistävät maaperän mikrobiston monimuotoisuutta.
3. Rakentamisen tulisi ottaa huomioon maaperän arvokkuus ja sen rooli ekosysteemissä. Maaperää tulee suojella ja hyödyntää kestävällä tavalla kaikilla suunnittelun tasoilla, kansallisista linjauksista tonttikohtaisiin detaljeihin. Läpäisemättömien pintojen määrää tulisi vähentää kaupunkisuunnittelussa.
4. Kierrätetyt kasvualustat ja kaivumaiden hyödyntäminen uusien viheralueiden perustamisessa ovat tärkeitä sekä ympäristön että talouden näkökulmasta. Päätöksenteossa on edistettävä kierrätyskasvualustojen käyttöä ja varmistettava tarkka ohjeistus ja yhteistyö eri toimijoiden välillä.
5. On tarpeen muuttaa asenteita erityisesti urakoitsijoiden ja rakentajien keskuudessa, jotta maaperää voidaan hyödyntää tehokkaammin ja kestävämmällä tavalla. Päätöksenteossa tulee myös harkita lainsäädännön ja sääntelyn roolia maaperän suojelun ja kiertotalouden edistämiseksi.