Marraskuun ympäristödialogissa pohdittiin, mitä on ekologisesti kestävä metsänhoito ja miten metsäsertifiointia voitaisiin kehittää niin, että se ottaisi paremmin huomioon ekologisen kestävyyden.
Metsiemme luonnon monimuotoisuus on kaventunut rajusti. Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmannes elää metsissä, ja metsiemme luontotyypeistä jo kolme neljännestä on arvioitu uhanalaisiksi. Uhanalaistumista aiheuttaa metsien intensiivinen käyttö, jonka vuoksi lahopuu, vanhat järeät puut ja lehtipuut ovat vähentyneet. Samalla kun luonnon monimuotoisuus heikkenee, paine puun käyttöön uusiutuvana materiaalina kasvaa.
Talousmetsistämme yli 92 % on PEFC-sertifioinnin piirissä. PEFC-sertifioitua puuta markkinoidaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävänä valintana. Ekologisen kestävyyden kerrotaan tarkoittavan, että metsälle luonteenomaisten elinympäristöjen ja luontotyyppien säilyminen ja lajien elinmahdollisuudet turvataan. PEFC-sertifioinnilla voi kattavuutensa vuoksi olla valtava myönteinen vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen. Kuitenkin metsälajiston ja metsien luontotyyppien uhanlaisuuskehitys on sertifioinnista huolimatta jatkunut. Keväällä 2021 Suomen ympäristökeskus ja ELY irtautuivat PEFC standardia päivittävästä työryhmästä, koska kokivat, etteivät sertifikaatin vaatimukset täyttäneet ekologisen kestävyyden kriteereitä ja ettei tutkimuksen ääntä kuultu sertifikaatin valmistelussa.
Marraskuun ympäristödialogissa pohdittiin, mitä on ekologisesti kestävä metsänhoito ja miten metsäsertifiointia voitaisiin kehittää niin, että se ottaisi paremmin huomioon ekologisen kestävyyden.
Ympäristödialogissa kysyttiin mm:
- Mitä on ekologisesti kestävä metsänhoito?
- Mitä lisävaatimuksia sertifikaatit tuovat puuntuotannon ekologiselle kestävyydelle verrattuna siihen, mitä metsälain puitteissa tehtäisiin muutenkin?
- Millaisia metsäsertifikaattien pitäisi olla, että ne parantaisivat ekologista kestävyyttä?
- Jos metsänomistaja haluaa hoitaa metsäänsä ekologisesti kestävällä tavalla, mistä hän saa apua?
Keskustelemassa olivat tutkija, ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen (SYKE), Sahateollisuus ry:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Anniina Kostilainen, johtava asiantuntija Lauri Saaristo Tapio Oy:stä sekä maaseutuyrittäjä Samuel Uusitalo (Ylä-Tihtarin tila). Keskustelun fasilitoi SYKE:n tutkimusjohtaja, professori Eeva Primmer, joka on metsä- ja ympäristöpolitiikan tutkijana perehtynyt luonnon monimuotoisuuden turvaamisen sekä metsien, alueiden ja luonnonvarojen hyödyntämisen yhdistämiseen.
Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla tulevista
tapahtumista ja julkaisuista
