Eurooppasalissa 6.10. järjestetty julkaisutilaisuus kokosi valtionhallinnon, tutkimuksen, elinkeinoelämän, kaupunkien ja nuorten edustajat perkaamaan tuoretta Euroopan ympäristö 2025 -raporttia. Euroopan ympäristökeskuksen viimeisimmän raportin pääviesti on synkkä: Vaikka edistystä on tehty joillain osa-alueilla, ympäristön kokonaistila on edelleen heikko ja monet tavoitteet ovat vaarassa jäädä kokonaan saavuttamatta.
Kuva: Vilma Rikala
Euroopan ympäristön tila 2025 -raportissa esitetty tilannekuva peräänkuuluttaa tarttumaan toimeen
Tilaisuuden avasi ympäristöministeri Sari Multala, joka painotti avauspuheessaan tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä vihreän siirtymän vauhdittamiseksi. Yhteiset tavoitteet ja seuranta varmistavat, että Suomi etenee oikeaan suuntaan kestävyysmurroksessa.
Euroopan ympäristökeskuksen pääjohtaja Leena Ylä-Mononen esitteli Euroopan ympäristön tilannekuvaa ja kehityssuuntia. Hän totesi, että vaikka päästöjä on onnistuttu vähentämään ja ilmanlaatu on parantunut, useimmat ympäristöindikaattorit osoittavat edelleen luonnon heikkenemistä ja kestämättömiä kulutustasoja.
Ylä-Mononen korosti, että sääntely ja teknologiset ratkaisut toimivat, mutta niitä on vietävä määrätietoisesti käytäntöön kaikilla sektoreilla. Toimenpiteet ovat kiireellisiä: hyvinvointimme nojaa elinvoimaiseen luontoon, puhtaaseen veteen ja vakaaseen ilmastoon, jotka ovat samalla ihmisten terveyden sekä maanosamme turvallisuuden ja kilpailukyvyn perusta.
Suomi on kiertotaloudessa strategisesti hyvä, mutta käytännössä heikko
Ympäristöministeriön tutkimusjohtaja Laura Höijer avasi raportin tuloksia Suomen osalta. Raportin maaosiosta selviää, että Suomessa on edetty hyvin päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian osuus energiapaletissa kasvaa ja suomalainen ilmanlaatu on Euroopan huippua.
Valitettavasti samaan aikaan Suomessa materiaalien kulutus on EU:n kärkeä, kiertotalousaste jää alle EU-keskiarvon, liikenteen päästövähennykset sakkaavat ja maankäyttösektorin nielut ovat heikentyneet.
Puheessaan Höijer viittasi myös tuoreeseen valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon, jossa korostetaan tarvetta edistää kestävyysmurrosta kokonaisvaltaisesti, hillitä ilmastonmuutosta, pysäyttää luontokato ja vähentää saastumista. Hän painotti lisäksi tietoperustaisen päätöksenteon ja vaikutusten arvioinnin merkitystä ympäristöpolitiikan kehittämisessä.
Salamahaastatteluista ratkaisujen avaimia
Demos Helsingin Otso Sillanaukeen johdolla käydyissä asiantuntijahaastatteluissa pohdittiin Suomen maaraportin viestejä ja kytkettiin maaraportin kuvaajia konkretiaan.
Luonto & monimuotoisuus
Maa- ja metsätalousministeriön Tuuli Orasmaa ja Suomen ympäristökeskuksen Aino Juslén painottivat Etelä-Suomen suojeluverkoston vahvistamista ja luonnonhoidon tehostamista talousmetsissä. EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpano nähtiin keskeisenä askeleena luonnon tilan parantamisessa, mutta samaan aikaan rinnalle tarvitaan lisää kannusteita ja toimeenpanon tukea. Myös kehittyvät luonnonarvomarkkinat näyttäytyivät keskustelussa mahdollisuutena. Pienetkin teot, kuten niittyjen perustaminen ja rantaruoppauksen välttäminen, tukevat luonnon elpymistä.
Ilmasto
Mari Pantsar (One Planet) ja Jyri Seppälä (Ilmastopaneeli) korostivat uusiutuvien energiajärjestelmien nopeaa etenemistä ja politiikan pitkäjänteisyyden merkitystä vihreän siirtymän investointien lukitsemiseksi. Maankäyttösektorin hiilinieluvaje on merkittävä haaste. Konkreettisisten toimenpiteiden osalta keskustelussa nostettiin esiin turvepeltojen vettämistä, kannustimia hiilensidontaan, harvennushakkuiden ja kiertoaikojen tarkastelua sekä puun polton vähentämistä. Samalla materiaalivirtojen kiertotalous (sementti, teräs, alumiini, muovi) nähtiin välttämättömänä systeemisen muutoksen mahdollistamiseksi, puhdas energia ei yksinään riitä.
Ilmanlaatu ja ihmisten terveys
Katriina Kyllönen (Ilmatieteen laitos) ja Suvi Haaparanta (Helsingin kaupunki) muistuttivat, että Suomi on onnistunut ilmansuojelussa, mutta katupöly ja pienpoltto pysyvät sitkeästi ilmanlaadun haasteina. Yläilmakehässä välttämätön, mutta alailmakehässä terveydelle haitallinen otsoni on sitkeä ongelma. Sille ei ole suoraa päästölähdettä, vaan vähentäminen vaatii parempaa ilmakemiaan perustuvaa, tietoon pohjautuvaa ohjausta. Kaupunkisuunnittelussa on huomioitava herkät väestöryhmät, ja arjen valinnoilla (liikkuminen, renkaat, puunpoltto) on yhä suurempi paino hyvän ilmanlaadun ylläpitämisessä.
Kiertotalous
Jaakko Tuomainen (Borealis) ja Tommi Kauppila (Geologian tutkimuskeskus) pureutuivat kiertotalouden vauhdittamista koskeviin pullonkauloihin. Kiertotaloustuotteiden kysynnän puute, mineraalipohjaisten jätevirtojen massiivisuus ja tarve suunnittelulähtöiselle kiertotaloudelle sekä teollisille ekosysteemeille kaivosten ympärillä, ovat keskeisiä ratkaisuja vaativia haasteita. Keskustelun ydinviestiksi nousi ajatus siitä, että vapaaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan selkeää ohjausta, jonka avulla kierrätysmateriaaleille luodaan kysyntää. Näin kiertotalouden vauhdittamiseksi tarvittavat investoinnit voivat lähteä liikkeelle.
Nuorten luontodelegaatti Anton Riihelä ja Nuorten luonto- ja ilmastoryhmän edustaja Liina Huttunen vaativat Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Eeva Primmerin kanssa käymässään keskustelussa nopeaa toimeenpanoa: Kunming–Montreal-tavoitteet on vietävä käytäntöön, ja ilmasto- sekä luontopolitiikkaa on tehtävä rinnakkain, ei toistensa kustannuksella. Keskustelussa pohdittiin myös, että joka toinen vuosi järjestettävä Nuorten ympäristöhuippukokous voisi toimia ponnahduslautana nuoria osallistavalle ympäristöpolitiikan valmistelulle.
Pidä kiinni hyvästä – ja faktoista
Tilaisuuden loppupuheenvuoroissa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman korostivat tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon ja sitovan politiikan merkitystä.
Pietikäisen mukaan ympäristö- ja ilmastotyössä ei enää tarvita uusia periaatteita vaan päättäväistä toimeenpanoa ja systeemisiä ratkaisuja, jotka pureutuvat ongelmien juurisyihin. Hän muistutti, että luonto on yhteiskunnan turvallisuuden, terveyden ja talouden perusta, ja että politiikan on nojattava faktoihin.
Schulman jatkoi samaa linjaa ja totesi, että selkeät ja sitovat säännöt ovat käytännössä ne, jotka todella muuttavat todellisuutta. Kieltäminen, rajoittaminen ja luopuminen aiheuttavat eniten vastakkainasettelua ja erimielisyyttä yhteiskunnassa, mutta lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hyvästä on hyvä pitää kiinni. Ja siitä lopulta on kyse, kun torjutaan ympäristön tilan heikkenemistä.
Tilaisuuden keskeiset viestit:
- Ympäristö on turvallisuuden ja talouden perusta. Ilman elinvoimaisia ekosysteemejä ei myöskään ole terveyttä, huoltovarmuutta eikä kilpailukykyä.
- Suomi etenee päästöissä ja ilmanlaadussa, mutta kompuroi nieluissa ja materiaalien kierrossa. Maankäyttösektorin nielut ovat heikentyneet ja strategisesta osaamisesta huolimatta kiertotalousaste jää EU-keskiarvosta.
- Toimeenpanon pullonkaula vaatii toimia. Ennallistamisasetuksen toimeenpano, luonnonarvomarkkinoiden kehittyminen sekä kiertotalouden ja vihreän siirtymän investoinnit vaativat pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa.
- Kaupungit ja arjen valinnat voivat ratkaista osan haasteista. Katupöly, pienpoltto ja pienhiukkasille altistumisen vähentäminen voivat hoitua teknisin ratkaisuin, tarkemmalla suunnittelulla ja arjessa tehtävillä valinnolla.